Autentikointihepuli

Handyman sai tänään täysimittaisen hepulin. Viime viikolla sille tuli Luottokunnalta kirje, että se on käyttänyt Visaansa jossain semmoisessa paikassa ulkomailla, missä oli ollut korttien väärinkäyttöä ja sen kortti oli laitettu mustalle listalle. Tämän vuoksi ne käskivät sitä tuhoamaan korttinsa ja lupasivat tehdä uuden maksutta. Noh, Osuuspankki sitten ilmoitti, että kortin sopii hakea konttorista. Handyman halusi vähän haastaa tätä ja kysyi, että eikö sitä nyt voisi lähettää kotiin kun ei tässä oo aikaa notkua jossain klo 10:00-16:15 auki olevassa virastossa. Ystävällisesti pankin täti vastasi verkkopankin kautta, että ei onnistu, täytyy tulla allekirjoittamaan uusi korttisopimus, kun nyt tuli sitten kortti uudella numerolla. Tämän lukeminen johti full-blown hepuliin. Handyman ähki ja puhkui ja hyperventiloi ja karjui, että "sitähän varten on varma autentikaatio verkkopankissa, että mitään allekirjoitusta ei ikinä tarvittaisi mihinkään! Mulla on tajuttomat velat siellä ja supersecure verkkopankki, joka vastaa allekirjoitusta! Se käy kaikkeen muuhunkin! Tällaisen voisi ymmärtää brezhneviläisaikaan, mutta nyt ollaan 2010-luvulla!!!!! Aaah!" Jossain vaiheessa mulle tuli mieleen, että voisihan sille antaa paperipussin, mutta koko show oli mun mielestä niin viihdyttävä, että nauroin ihan silmät kyynelissä. Kuten jo totuttua, Handyman kiistää hepulin, mutta hepulin tunnusmerkistö täyttyy jälleen. Etukäteen voisin arvella, että autentikointihepulista muotoutuu klassikko.

Handyman cooleine "ei se ollut hepuli" -katseineen