Päärynähepuli

Maalisjuhlissa otti ohraleipä. Polaah oli viettämässä ensimmäistä siiderijuhlaansa 1,5 vuoteen. Niitä siidereitä oli mietitty ja hellyydellä ostettu. Oli erikseen mietitty, että valitaan nyt Crowmoor Dry Apple aiemman suosikin Extra Dryn sijaan, että varmasti maistuu. Fb:ssä oli hehkutettu näitä kahta tölkkiä enemmän kuin Lordin euroviisuvoittoa aikanaan. Vähänpä osasi Polaah juhliin tullessaan arvata, kuinka surullisesti tarina päättyy. Ensimmäisen tölkin ja kaakkusten jälkeen oli vielä vähän jano. Kumma kyllä Dry Applea ei kaapista löytynyt. Ainoa Crowmoor, joka siellä oli, oli vihertävänsävyinen Dry Pear.  Omenaisen kohtalo kävi kaamealla tavalla ilmi, kun emäntä muisti Tulpbis-vieraan tuoneen myös Crowmooreja. Miesrukka ei ollut kiinnittänyt lainkaan huomiota vihannekseen tai tölkin väriin vaan vain tuotemerkkiin ja oli jo hotaissut Applea hyvän matkaa ruoansulatusjärjestelmään, joten Polaah'lle jäi käteen kylmä tölkki oluen makuista siideriä. Tämä provosoi Polaah'n ripittämään Tulpbista pitämään huoli omista siidereistään. Tilanteen seuraajille tuli mieleen lähinnä Couplingista tuttu "Oh Jeffrey!" -tokaisu. Eihän sen muulinkusen juomisesta mitään tullut, joten Polaah joutui vaihtamaan valitettavasti samppanjaan ja toteamaan kerta toisensa jälkeen, että lasin täyttäjä saa kuulla surullisen tarinan jollei oo vertoa. Loppuillasta tapahtumasarja oli jo pakko ristiä Siiderigateksi. Hepulin tunnusmerkistö täyttyi jo alkumetreillä.

Etsi viisi virhettä

Neulehepuli

Hätkähdin huomatessani joutuneeni neulehepulin kouriin. Joskus hepuli iskee yllättäen. Katsahdin sohvalle ja siinä se oli, hepulitodiste. Vähän varmaan pitäisi rajoittaa. Epäselvää on, mitä kameran objektiivi tekee samassa kaaoksessa. Sitä aion selvitellä jatkossa.

Muovitushepuli

Raskain sydämin tunnustan kirjanpäällystyshepulin. Juuri ennen lentokentälle lähtöä tuli mieleen, että meidän Lonely Planet Berlin on aika vanha ja tarkistin LP:n nettisivulta, että uusi on ilmestynyt. Ostopäätös syntyi saman tien, Berliinistä saa niitäkin. Puolisalaa pakkasin mukaan kynsisakset (ruumaan toki) ja kirjanpäällystysmuovia, jotta voisin uuden tulokkaan päällystää tuoreeltaan Keski-Euroopassa. Kirjakaupasta tultuammea kaivoin päällystystarpeet matkalaukusta. Handyman totesi välittömästi, että hepulin tunnusmerkistö täyttyy ja mikäs minä olen sitä kiistämään. Mainittakoon kuitenkin, etten häpeä käytöstäni laisinkaan ja julkeasti totean, että jatkossa aion käyttäytyä tismalleen samalla tavalla samankaltaisessa tilanteessa. En kadu tekoani, mutta katuisin taatusti, jos en kirjaa olisi päällystänyt. Hah, siitäs saitte!

Vatukehepuli

Heikkona hetkenä (kun vielä luulin osaavani tehdä käsitöitä) tuli luvattua, että auttaisin Porkkista tekemään Kummilapselle rottinkisängyn pehmukkeet. Enpä ryhdy siihenkään enää. Heti ensimmäistä sivupehmikettä tehdessä totesin, että Etolan vaahtomuovi on aika lailla itseensä tarttuvaa vetkulaa vatuketta ja toisen kohdalla vannoin, etten ikinä enää moiseen projektiin ryhdy. Kolmas ja neljäs menivätkin sitten kiukulla kaamean vatukehepulin kourissa. Näin kävi.Ja tämmöinen tuli. Huom tuleva asukki vasemmalla.