Internethepuli

Raskain sydämin joudun tunnustamaan saaneni hepulin tänä aamuna. Handyman oli yön Ruotsissa. Mä heräsin puoli kuudelta, enkä saanut enää unta. Kuudelta tuli sähköposti, jossa AirBerlin muistutti mua web check in -mahdollisuudesta huomiselle lennolle. Ei mulla parempaakaan tekemistä ollut, joten menin sit tsekkaamaan meidät ineen. Ensimmäinen sivu (matkustajien tunnistaminen) sujui hyvin. Toinen sivu ei sit niinkään - siinä kone olisi näyttänyt, mitkä paikat koneesta se meille arpoi ja niin halutessaan paikkoja ois voinut vaihtaa. Sivu aukesi vain osittain, joten painoin refreshiä -> BIG MISTAKE. Kone tulkitsi refreshaamisen siten, että mä oon tyytyväinen arvottuihin paikkoihin ja rupesi printtaamaan boarding passeja. Mä tykkään istua koneen etuosassa, mutta nyt on sit paikat rivillä 25. Otti päähän niin jumprahuitisti että oikein harmitti. Saatoinpa fatalistisesti ajatella, että tää ei oo hyvä enne lomaa ajatellen. Pelkäsin myös Handymanin reaktiota, lähinnä siis Munauslaulun kuulemista, vaikka kyseessä oli selvästi internetin moka, ei mun.

Ajattelin korjata tilanteen laittamalla Handymanille tekstarin, jossa on mahdollisimman tarkka kuvaus tapahtumien kulusta Munauslaulun välttääkseni. Se auttoi, en joutunut laulua kuuntelemaan. Sen sijaan Handyman soitti kahdeksan jälkeen ja kyseli, että miksi ihmeessä mun piti herättää puoli Eurooppaa viideltä (Stockholm, GMT +1) vouhkatakseni jostain lentokoneen istumapaikoista, kun koneen takaosa on perillä oleellisesti samaan aikaan kuin etuosakin. No hepulin takia, minkäs muun.

Autentikointihepuli

Handyman sai tänään täysimittaisen hepulin. Viime viikolla sille tuli Luottokunnalta kirje, että se on käyttänyt Visaansa jossain semmoisessa paikassa ulkomailla, missä oli ollut korttien väärinkäyttöä ja sen kortti oli laitettu mustalle listalle. Tämän vuoksi ne käskivät sitä tuhoamaan korttinsa ja lupasivat tehdä uuden maksutta. Noh, Osuuspankki sitten ilmoitti, että kortin sopii hakea konttorista. Handyman halusi vähän haastaa tätä ja kysyi, että eikö sitä nyt voisi lähettää kotiin kun ei tässä oo aikaa notkua jossain klo 10:00-16:15 auki olevassa virastossa. Ystävällisesti pankin täti vastasi verkkopankin kautta, että ei onnistu, täytyy tulla allekirjoittamaan uusi korttisopimus, kun nyt tuli sitten kortti uudella numerolla. Tämän lukeminen johti full-blown hepuliin. Handyman ähki ja puhkui ja hyperventiloi ja karjui, että "sitähän varten on varma autentikaatio verkkopankissa, että mitään allekirjoitusta ei ikinä tarvittaisi mihinkään! Mulla on tajuttomat velat siellä ja supersecure verkkopankki, joka vastaa allekirjoitusta! Se käy kaikkeen muuhunkin! Tällaisen voisi ymmärtää brezhneviläisaikaan, mutta nyt ollaan 2010-luvulla!!!!! Aaah!" Jossain vaiheessa mulle tuli mieleen, että voisihan sille antaa paperipussin, mutta koko show oli mun mielestä niin viihdyttävä, että nauroin ihan silmät kyynelissä. Kuten jo totuttua, Handyman kiistää hepulin, mutta hepulin tunnusmerkistö täyttyy jälleen. Etukäteen voisin arvella, että autentikointihepulista muotoutuu klassikko.

Handyman cooleine "ei se ollut hepuli" -katseineen