Säähepuli

Handyman on sitä mieltä, että mä jouduin säähepulin kouriin. No, olkoon, ehkä mä jouduin. Se kesti kuitenkin alle puoli minuuttia. Näin fmi.fi:stä, että lämpötila on nyt (24. heinäkuuta 2010 klo 10:11) +14,4°, mistä ehkä innostuin hieman liikaa, koska se on jännittävää. Hihkuin ja yritin saada Handymania heittämään yläviitoset. Reaktio oli kieltämättä suhteeton semminkin, kun into ei kohdistunut lämpötilaan sinänsä vaan sen voimakkaaseen muutokseen vuorokauden sisällä. Onneksi kuitenkin huomenna on taas lämmintä.

Päärynähepuli

Maalisjuhlissa otti ohraleipä. Polaah oli viettämässä ensimmäistä siiderijuhlaansa 1,5 vuoteen. Niitä siidereitä oli mietitty ja hellyydellä ostettu. Oli erikseen mietitty, että valitaan nyt Crowmoor Dry Apple aiemman suosikin Extra Dryn sijaan, että varmasti maistuu. Fb:ssä oli hehkutettu näitä kahta tölkkiä enemmän kuin Lordin euroviisuvoittoa aikanaan. Vähänpä osasi Polaah juhliin tullessaan arvata, kuinka surullisesti tarina päättyy. Ensimmäisen tölkin ja kaakkusten jälkeen oli vielä vähän jano. Kumma kyllä Dry Applea ei kaapista löytynyt. Ainoa Crowmoor, joka siellä oli, oli vihertävänsävyinen Dry Pear.  Omenaisen kohtalo kävi kaamealla tavalla ilmi, kun emäntä muisti Tulpbis-vieraan tuoneen myös Crowmooreja. Miesrukka ei ollut kiinnittänyt lainkaan huomiota vihannekseen tai tölkin väriin vaan vain tuotemerkkiin ja oli jo hotaissut Applea hyvän matkaa ruoansulatusjärjestelmään, joten Polaah'lle jäi käteen kylmä tölkki oluen makuista siideriä. Tämä provosoi Polaah'n ripittämään Tulpbista pitämään huoli omista siidereistään. Tilanteen seuraajille tuli mieleen lähinnä Couplingista tuttu "Oh Jeffrey!" -tokaisu. Eihän sen muulinkusen juomisesta mitään tullut, joten Polaah joutui vaihtamaan valitettavasti samppanjaan ja toteamaan kerta toisensa jälkeen, että lasin täyttäjä saa kuulla surullisen tarinan jollei oo vertoa. Loppuillasta tapahtumasarja oli jo pakko ristiä Siiderigateksi. Hepulin tunnusmerkistö täyttyi jo alkumetreillä.

Etsi viisi virhettä

Autentikointihepuli

Handyman sai tänään täysimittaisen hepulin. Viime viikolla sille tuli Luottokunnalta kirje, että se on käyttänyt Visaansa jossain semmoisessa paikassa ulkomailla, missä oli ollut korttien väärinkäyttöä ja sen kortti oli laitettu mustalle listalle. Tämän vuoksi ne käskivät sitä tuhoamaan korttinsa ja lupasivat tehdä uuden maksutta. Noh, Osuuspankki sitten ilmoitti, että kortin sopii hakea konttorista. Handyman halusi vähän haastaa tätä ja kysyi, että eikö sitä nyt voisi lähettää kotiin kun ei tässä oo aikaa notkua jossain klo 10:00-16:15 auki olevassa virastossa. Ystävällisesti pankin täti vastasi verkkopankin kautta, että ei onnistu, täytyy tulla allekirjoittamaan uusi korttisopimus, kun nyt tuli sitten kortti uudella numerolla. Tämän lukeminen johti full-blown hepuliin. Handyman ähki ja puhkui ja hyperventiloi ja karjui, että "sitähän varten on varma autentikaatio verkkopankissa, että mitään allekirjoitusta ei ikinä tarvittaisi mihinkään! Mulla on tajuttomat velat siellä ja supersecure verkkopankki, joka vastaa allekirjoitusta! Se käy kaikkeen muuhunkin! Tällaisen voisi ymmärtää brezhneviläisaikaan, mutta nyt ollaan 2010-luvulla!!!!! Aaah!" Jossain vaiheessa mulle tuli mieleen, että voisihan sille antaa paperipussin, mutta koko show oli mun mielestä niin viihdyttävä, että nauroin ihan silmät kyynelissä. Kuten jo totuttua, Handyman kiistää hepulin, mutta hepulin tunnusmerkistö täyttyy jälleen. Etukäteen voisin arvella, että autentikointihepulista muotoutuu klassikko.

Handyman cooleine "ei se ollut hepuli" -katseineen

Hyyskähepuli

Mä oon jo viikkokausia katsellut meidän hyyskäkylppärin lattioita sillä silmällä, että voishan ne joskus pestäkin. Mikäpä parempi aika kuin lauantaiaamu, kun viikottainen Stocka-aamiainenkin oli sovittu Handymanin bisnes-bisneslounaan takia siirrettäväksi sunnuntaille. Hoitoaineet päässä siinä sitten aloin scrubaamaan. Harvoinkos tuollaisessa innostuu. Handyman huomautti varovasti hepulin tunnusmerkistön täyttyneen, kun olin jo tilannut ikkunanpesuvehkeet ja siinä ikkunanpesuaineen ammoniakkihaisussa hinkkasin mikrokuitupesimellä naakkenina kaikki kylppärin lasipinnat. Hepulia ei voi käydä kiistämään. Mutta kyllä nyt kiiltää!

Rusihepuli

Voi ei. Kamelin viitattua facebookissa Handymanin Rusi-rilleihin, mä aloin vaatia kuvatodisteita. Sit mä tajusin kattoa Kamelin blogista, ja siellä olikin aiheesta postaus, mutta ei kuvaa. Vaadin kuvatodisteita silläkin foorumilla. Sitten aloin syynätä kännykkää siinä toivossa että sinne ilmestyisi kuvaviesti. Sitten tsekkasin epätoivossa vielä Hepulibloginkin (miten se liittyy edes asiaan??!) ja silloin tajusin, että kyseessä on hepulitilanne. Mä en oo näin täpinöissäni seurannu monia eri medioita sen jälkeen kun ..hmm.. no en ikinä. Vaikka viime vuosina on sentään ollu melko suuria mediatapahtumia.

Neulehepuli

Hätkähdin huomatessani joutuneeni neulehepulin kouriin. Joskus hepuli iskee yllättäen. Katsahdin sohvalle ja siinä se oli, hepulitodiste. Vähän varmaan pitäisi rajoittaa. Epäselvää on, mitä kameran objektiivi tekee samassa kaaoksessa. Sitä aion selvitellä jatkossa.

Muovitushepuli

Raskain sydämin tunnustan kirjanpäällystyshepulin. Juuri ennen lentokentälle lähtöä tuli mieleen, että meidän Lonely Planet Berlin on aika vanha ja tarkistin LP:n nettisivulta, että uusi on ilmestynyt. Ostopäätös syntyi saman tien, Berliinistä saa niitäkin. Puolisalaa pakkasin mukaan kynsisakset (ruumaan toki) ja kirjanpäällystysmuovia, jotta voisin uuden tulokkaan päällystää tuoreeltaan Keski-Euroopassa. Kirjakaupasta tultuammea kaivoin päällystystarpeet matkalaukusta. Handyman totesi välittömästi, että hepulin tunnusmerkistö täyttyy ja mikäs minä olen sitä kiistämään. Mainittakoon kuitenkin, etten häpeä käytöstäni laisinkaan ja julkeasti totean, että jatkossa aion käyttäytyä tismalleen samalla tavalla samankaltaisessa tilanteessa. En kadu tekoani, mutta katuisin taatusti, jos en kirjaa olisi päällystänyt. Hah, siitäs saitte!